Pieni suuri Lapin kierros 2009

Lomat, erityisesti palkattomat, on käytettävä tehokkaasti, ja niinpä kuunvaihteen tienoilla mökkeily vaihtui matkailuun. (Ironista kyllä, loman jälkeisten kiireiden takia matkaraportti tulee vasta nyt.) Kohtuullisen myöhään improvisoitu matkasuunnitelma sisälsi kaksi siirtymätaivalta autojunalla, joiden välissä varsinaisen matkan etappeihin kuuluivat mm. Kiiruna (SWE), Abisko (SWE), Narvik (NOR) ja Kilpisjärvi (FIN).

Kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea)
Matkalla keskityttiin ennenkaikkea kolmen valtakunnan Lapin upeaan luontoon. Lintujen tarkkailuun ajankohta tosin oli huono, sillä suurin osa linnuista on tähän aikaan joko hoitamassa poikasiaan tai suoriutumassa sulkasadosta. Mainittakoon kuitenkin mukavina havaintoina sepelrastas, vuorihemppo, pikkukajava ja sinirinta. Muista eläimistä ei mainittavia merkintöjä kertynyt, mitä nyt muutama pakollinen poro ja toistaiseksi nimetön perhonen.

Päähuomio kääntyikin tuntureiden äärettömän kiinnostaviin kasveihin, ja tuore Suomen tunturikasvio pääsi tehotestiin. Opus paljastui vallan käyttökelpoiseksi, ja saa vilpittömät suosittelut. Sen avulla määritettiin mm. suippohärkylä, lumileinikki, tunturiängelmä, pikkutervakko, tunturikohokki, tunturihärkki, hapro, verkkolehti- ja vaivaispaju, lieko- ja sammalvarpio, sielikkö, kurjenkanerva, uuvana, vilukko, ruusujuuri, lapinvuokko, närvänä, peuranvirna, väinönputki, punakko, lapinkuusio, kaarlenvaltikka, sini- ja valkoyökönlehti, tunturikissankäpälä, karhunruoho, kirkiruoho sekä lukuisat erilaiset rikot!

Lapinorvokki (Viola biflora)

Jännittävää oli myös kohdata tuttuja kasveja uudessa ympäristössä - tunturipaljakalla yllättävän yleisiä ovat mm. voikukka, nurmitatar, mustikka ja metsätähti. Lisäksi paljakkaa kansoittavat tyypillisesti mm. vaivaiskoivu, variksenmarja, riekonmarja ja kurjenkanerva. Tunturikoivikossa taas ei voinut välttyä näkemästä (koivujen lisäksi) kulleroita, ruohokanukoita ja metsäkurjenpolvia, ja molemmissa ympäristöissä tuntuivat viihtyvän mm. lapinorvokki sekä tunturikurjenherne. Heinät ja sarat jäivät suosiolla vähemmälle, sillä ihmeteltävää riitti muutenkin!

(Tässä vaiheessa huomautan, ettemme selvästikään saaneet pitää Lappia itsellämme, ja huomattavasti tämän jutun kuvia laadukkaampia otoksia kannattaa käydä tutkimassa esimerkiksi Irman kuvien heinäkuun alun julkaisuissa. En edes yritä mahduttaa tähän kirjoitukseen useampia kasvikuvia, mutta niitä löytyy paljon Irmalta, ja tietysti muualta verkosta.)

Kiiruna on kaupunki keskellä erämaata ja komeita maisemia.

Ensimmäisen ajoetapin päässä odotti monella tapaa kiinnostava Kiiruna. Kaupunki on syntynyt keskelle erämaata kaivosteollisuuden ympärille, ja on maailman suurimpia kaupunkeja lähes 20 000 neliökilometrin (=puolet Hollannista) pinta-alallaan. On hyvin jännittävää nähdä moderni kaupunki niin pohjoisessa - tunturikoivu esimerkiksi on yleisin puulaji sekä ympäristön metsissä että kaupungin puistoissa, ja alueen näköalapaikoilta voi katsella suoraan rakentamattomaan erämaahan. Nyt kaupunkia odottaa suuri mullistus, sillä rikkaan rautamalmin louhinta on niin tärkeä elinkeino, että koko kaupunki joutuu seuraavan kymmenen vuoden aikana muuttamaan uusien avolouhosten tieltä. Lisää voi lukea kunnan nettisivuilta.

Abiskon kansallispuiston läpi virtaava joki laskee suureen ja kauniiseen Torneträsk-järveen.

Kiirunasta luoteeseen sijaitsee Abiskon taajama ja kansallispuisto - alue, jota voisi kutsua Ruotsin Kilpisjärveksi. Nyt emme jääneet pidemmäksi aikaa, mutta aikaisempien retkeilykokemusten perusteella voin sanoa, että alueen luonto on upeaa. Retkeilijälle on myös tarjolla hyvät palvelut, sillä hyvin merkittyjen reittien lisäksi retkeilykeskuksesta löytyy huoneita, näköalaravintola, tarvikemyymälä ja jopa lämminvesihana termospullon täyttämistä varten :-) Kilpisjärven Saanaa vastaava, kaikkien matkakuvissa esiintyvä nähtävyys on täällä tunturin sijasta laakso, Lapporten.

Lapporten on helposti tunnistettava maamerkki.

Skandien ylitys on hauska kokemus. Puolihuomaamatta tie kiipeää ylöspäin, maisema muuttuu karummaksi ja kohta tajuaa puurajan jääneen taakse. Raja-alue on täysin paljakkavyöhykkeellä, ja kun levennyksiä on tiheästi, on helppo jättää auto tiensivuun ja tehdä ihasteluretkiä vuoristoon. Kuka tarvitsee Alppeja, kun meillä on Skandit ihan naapurissa?

Raja-asema puurajan yläpuolella, Skandinavian katolla.

Matkan pääkohteeksi valikoitui melko pieni Narvik Norjan luoteisosassa suunnilleen Lofoottien kohdalla. Kaupunki sijaitsee periaatteessa rannikolla, mutta niin syvän vuonon pohjukassa, että itse asiassa Ruotsin raja on lähempänä kuin "oikea" meri. Pohjois-Norja on huikeine maisemineen Suomen matalassa maassa kasvaneelle jo elämys sinänsä, eikä Narvikin ympäristö tehnyt poikkeusta - maisema koostuu lähinnä suoraan vuonoista nousevista jyrkistä vuorenrinteistä, joiden tyvelle on mahdutettu tiet ja kaupungit. Narvikin takana komeasti kohoavalle, noin kilometrin korkuiselle Fagernesfjället'ille teimmekin erinomaisen hienon retken, jolla nähtiin monta upeaa maisemaa ja määritettiin lukuisia kiinnostavia kasveja.

Narvikin kaupunki on saatu mahtumaan vuonon ja vuoren väliin.

Narvikista matka jatkui Luoteis-Norjan läpi Kilpisjärvelle. Toinen toistaan hienommat näkymät vuorenrinteineen ja vesiputouksineen tekivät taipaleesta kaikkea muuta kuin tylsän, mutta oli myös hauskaa lopulta päästä Kilpisjärvelle korkeuseroiltaan vaatimattomampiin, mutta jo ennestään tuttuihin maisemiin. Koska Saanan päällä on tullut jo käytyä muutaman kerran, rajallisen vierailuajan retkikohteiksi valittiin Saanan rinnelehto, Siilasjärvi, Mallan luonnonpuisto sekä Muotkatakka, Suomen maanteiden korkein kohta (566 m) n. 15 km Kilpisjärven kylältä etelään.

Pohjois-Norjassa matkaillessa näkee useita Maisemia. Tämä sijaitsee Skibotnin lähistöllä.

Kaikki ovat hienoja paikkoja, mutta tässä yhteydessä haluan erityisesti mainostaa viimeksi mainittua, sillä se on ainoita paikkoja Suomessa, jossa suoraan maantieltä pääsee paljakalle. Paljakka viehättää minua tavattomasti, vaikka en täysin osaa selittää miksi. Samalla tavalla pidän myös suurista avosoista. Kokonaisvaltaisella avoimuudella voi olla tekemistä asian kanssa, mutta toisaalta avomeri tai avohakkuu ei puhuttele samalla tavalla. Ehkä osa viehätystä piilee siinä, miten valtava määrä todella erikoisia eläimiä ja kasveja on sopeutunut paljakan ja avosuon kaltaisiin äärimmäisiin olosuhteisiin?

Muotkatakan kohdalla myös Suomessa pääsee helposti paljakalle. Horisontin vasemmalla puoliskolla häämöttää Saana.

Kilpisjärvellä todistettiin myös ikävämpiä näkymiä: matkailurakentaminen etenee ja jopa Saanan rinteeseen on raivattu uutta tilaa matkailuvaunuille ja sukulaisilleen. Nyt ei sentään ollut riesaa moottorikelkoista, mutta talviaikojen villistä kelkkarallista kerrotaan huolestuttavia kokemuksia. En halua tässä synkistellä enempää, mutta on käsittämätöntä, jos matkailuyrittäjät eivät ymmärrä ihmisten hakeutuvan alueelle nimenomaan luonnonrauhan perässä - eivät minkään moottorihuvipuiston, jollaista eräskin yrittäjä taannoisessa Suomen Luonto -lehdessä Saanan rinteille suunnitteli. Jos haluat vaikuttaa Kilpisjärven luontoarvojen säilymiseen, tutustu esimerkiksi Saanan Luonnon Ystävät - Luomus ry:n nettisivuihin ja toimintaan!