Nimistötoimikunta on tehnyt työtään pitkään ja hartaasti, mitä en yhtään ihmettele - vain noin tuhannella lajilla ylipäänsä oli nimi ennestään, ja niistäkin nimistä kovin moni oli harhaanjohtava tai epäkäytännöllinen. Epäkäytännöllisiä esimerkkejä ovat vaikkapa punavatsasuomuhäntäorava ja przewalskinhyppymyyrä. Harhaanjohtavuudesta Mikko sanoo hyvin:"Ei siis kutsuta lepakoita koiriksi, hylkeitä leijoniksi, vuohia kauriiksi ja hyönteissyöjiä myyriksi niin kuin ennen vanhaan."
On odotettavaa ja ymmärrettävää, että tällainen hanke herättää muutosvastarintaa. Veikkaan että moni maallikko ihmettelee, miksi pitäisi mennä muuttamaan nimiä, joita on pitkään käytetty, ja joihin on totuttu. Nyt pitäisi esimerkiksi opetella sanomaan kuusipeuraa täpläkauriiksi.
En tiedä, miten tämän voisi ao. maallikolle parhaiten perustella, mutta minusta uusi nimistö on erinomaisen tarpeellinen ja tervetullut. On todellakin omituista puhua kuusipeurana eläimestä, jolla ei ole mitään tekemistä kuusten tai peurojen kanssa. Vaikka tutkijat tulevat mainiosti toimeen tieteellisillä nimillä, omankieliset nimet ovat se väylä, jota kautta suurin osa ihmisistä hahmottaa maailmaa. Miksi eläimistä pitäisi käyttää harhaanjohtavia nimiä vain siksi, että niitä on totuttu käyttämään?
Toki moni uusi nimi kuulostaa minunkin korvaani oudolta. Yksi ryhmä ovat sanat, jotka eivät sellaisenaan tarkoita vielä mitään. Mitä tulee mieleen sanoista piippa, ronkko, potori, kolokolo, jerbo, tuko tai kvolli? Ei mitään, mutta toisaalta olen kyllä aikanaan oppinut mitä tarkoittaa degu, maki, vompatti tai kapybara - miksen siis oppisi näitä uusiakin nimiä, jos/kun sille tulee tarvetta? Tuskin maallikko tietää kaikkien vanhojenkaan nimien perusteella, mistä eläimestä on kyse, eikä kaikille nisäkkäille kertakaikkiaan riitä vanhastaan tuttuja nimisanoja, vaan uusia on pakko ottaa käyttöön.
Toinen outo ryhmä ovat nimet, jotka ilmeisesti on tarkoitettu yhdenmukaistamaan nimistöä muiden kielten kanssa. Esimerkiksi nelisormimangustin uudeksi nimeksi on ehdolla surikaatti. Samanlainen nimi on käytössä monessa kielessä, se esiintyy myös eläimen tieteellisessä nimessä, ja on ilmeisesti peräisin swahilin kielestä. Vaikuttaa siltä, että moni muukin oudolta kuulostava nimi olisi peräisin jostain paikallisesta kielestä - en keksi muuta syytä miksi esimerkiksi kaksivarvaslaiskiaista olisi keksitty kutsua nimellä unau. En ole ihan varma, onko yhdenmukaistaminen riittävä syy nimen muuttamiseen, jos vanha nimi on käyttökelpoinen.
Toimikunta on myös tehnyt ison työn keksiessään aivan uusia nimityksiä. Erityisesti jyrsijöitä ja lepakoita on aivan valtava määrä - ei ole järkevää kutsua kaikkia yli tuhatta lepakkolajia lepakko-loppuisella nimellä, eikä järkeviä sellaisia edes riittäisi tuhatta erilaista. Emmehän kutsu kaikkia kädellisiäkään apina-loppuisilla nimillä (ja niitä on sentään vain alle 400 lajia). Vaikka osa uudissanoista on outoja, moni on myös hyvin onnistunut. Hiirut, ratut, puikkijat, preerikot, pussikot, hypikkäät ja kuonokkaat kertovat paljon eläimestä.
Suurin osa ehdotuksista on minusta järkeviä, tai vähintään perusteltavissa olevia. Harhaanjohtavia nimiä on vaihdettu loogisiin, ylipitkiä nimiä on lyhennetty, ja järjestelmällisyyttä on lisätty. Järjestelmällisyys tarkoittaa tässä sitä, että täysin eri ryhmiin kuuluvia eläimiä ei kutsuta samoilla nimillä, ja toisaalta samaan ryhmään kuuluvia kutsutaan pääsääntöisesti samoilla nimillä.Kritisoitavaakin löytyy. Olen osittain samaa mieltä näiden kahden museon foorumin keskustelunavaajan kanssa. En keksi syytä, miksi kuvaava maitovalas pitäisi vaihtaa belugaksi (nimi lienee samaa sarjaa surikaatin kanssa), tai miksi sanasta laiskiainen pitäisi luopua yhden lajin (unau) kohdalla. Lepakot ovat ansainneet monia nimityksiä, mutta kieltämättä vaaleakolmikärki ei kuulosta minustakaan hyvältä eläimen nimeltä, vaikka onkin selvää suomea. Sen sijaan minusta hekko ja lenkko ovat mainioita uusia lepakko-sanoja - nehän ovat selviä lyhenteitä vanhoista nimistä hedelmälepakko ja lentäväkoira. Samalla logiikalla keskustelussa ehdotettu muraka olisi muurahaiskarhuille vallan mainio uusi nimi (mistäköhän ihmeestä niille ehdotettu jurumi on keksitty?)
Lisäksi löysin tällaisia kritiikin kohteita (jotka lähetän myös tekijöille):
- arnheminmaandibblerin ja kyzylkuminjerbon kaltaiset nimet eivät ole kovin käteviä (onko dibbleri edes suomea?)
- w- ja z-kirjaimia ei minusta pitäisi käyttää suomenkielisissä perussanoissa (juovawambengeri, pikkuzorilla)
- paikoin esiintyy outoa epäjärjestelmällisyyttä (yksi pomppuli 19 pussikon seassa ja yksi taratak keskellä oravien listaa)
- päästäisryhmien uudissanat jyystäinen, kiipijäinen ja nöpästäinen kuulostavat todella kummallisilta, ehkä kuitenkin mahdollisilta, mutta kusimanse kuulostaa kyllä aivan sopimattomalta :-)
- dikidikin ylimääräiset i-kirjaimet vaikuttavat turhalta kikkailulta
- piikikästä on vaikea mieltää nimeksi, koska se on puhdas adjektiivi
- on outoa, ettei bonoboa ehdoteta käyttöönotettavaksi nimeksi samalla logiikalla kuin belugaa ja surikaattia (jotka siis minusta ovat tarpeettomia nimenvaihdoksia), vaikka bonobo on jo lähes vakiintunut nimitys.
Nimistön helmiä ovat ehdottomasti kultiaiset, pehmohiiret, hemulit, sekä marsun sukuinen grammanhutia :-)
Keskustelen mielelläni aiheesta, mutta varsinainen palaute nimistä kannattaa antaa suoraan tekijöille nettilomakkeella. Kehotan muistamaan suhteellisuuden- ja huumorintajun nimiä arvioitaessa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti