Lajit vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:
koiranputki (Anthriscus sylvestris)
kissankäpälä (Antennaria dioica)
oravanmarja (Maianthemum bifolium)
metsäkurjenpolvi, vaalea muoto (Geranium sylvaticum)
puna-ailakki (Silene dioica)
mäkitervakko, "tervakukka" (Lychnis viscaria)
nurmitädyke (Veronica chamaedrys)
tarhaomenapuu (Malus domestica)
metsäkurjenpolvi, tumma muoto
(väleissä ja alla näkyy myös niittyleinikkiä, Ranunculus acris)
Luonnonkukat, erityisesti kukkaniityt ovat minusta usein paljon kauniimpia kuin ulkomaiset, mahtipontisiksi jalostetut puutarhakasvit. Toki niissäkin on paljon hienoja ja perinteisiä kukkia, ja esimerkiksi parhaat tuntemani perhosmagneetit ovat vieraslajeja. Kannustaisin kuitenkin kaikkia niitä onnellisia, joilla on mahdollisuus omaan puutarhaan tai palstatilkkuun, säilyttämään ja pitämään yllä luonnonkukkaniittyjä. Ne ovat keitaita monenlaisille pikkueläimille, kuten juuri perhosille. Kedot ja niityt ovat myös virallisesti uhanalaisia luontotyyppejä.
Alarivin keskellä oleva omenapuun kukka ei ole luonnonkasvi, mutta silti hauska löytö - kukka nimittäin kasvaa hernekepissä, joka otettiin viime talvena karsituista omenapuun oksista! Kahteen tällaiseen maahan tökättyyn keppiin ilmaantui muutama kukka. Katsotaan, tuleeko omenia :-)
Hyvää juhannusta!
4 kommenttia:
Ei, on se niin väärin, että joillekin tulee omenankukkia hernekeppiin, kun jotkut saavat hankkia uuden omenapuun joka toinen vuosi menehtyneen tilalle!
Ihana kuva niitystä!
On se niin väärin :-) Tosin kyllä meiltäkin ovat myyrät syöneet jo kaksi uuden omenapuun tainta. Hernekepit sen sijaan otettiin vanhoista, suurista puista karsituista osista.
Onnea puunkasvatukselle!
Onneksi olkoon urakasta joka on nyt valmis ! Loma kukkaniittyjen keskellä on ansaittu.
Kiitos :)
Lähetä kommentti