Jäähyväiset yhdelle Luontoillalle

Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes Luontoillan legendaarinen asiantuntijajoukko. Veikko Neuvonen, Harri Dahlström, Matti Helminen, Ilkka Koivisto, Kauri Mikkola, Seppo Vuokko ja Seppo Vuolanto jäivät kaikki yhdellä kertaa eläkkeelle Luontoillasta viime vuoden viimeisessä lähetyksessä 12.12.2007 (lue kertomus illan kulusta). Osa heistä on ollut mukana ohjelman synnystä lähtien, eli yli 30 vuotta.

Luontoilta lienee suomalaisille jo jonkinmoinen käsite. Uskon, että lähes kaikki tietävät mistä siinä on kyse, vaikkeivät ohjelmaa aktiivisesti seuraisikaan. Luontoilta aloitti YLE:llä radiossa vuonna 1975, ja televisiossa 1982. Ohjelmassa on ehditty käsitellä arvion mukaan 14-15000 kysymystä. Suurin osa kysymyksistä on koko ajan tullut puhelimitse, mutta osa myös kirjeitse ja nykyään sähköpostilla. Ohjelmaa voisi jo pitää jopa jonkinlaisena puolivirallisena kansalaisten luontotietopalveluna.

Vaikka olen ollut huolissani suomalaisten luontosuhteesta, lähiluonto tuntuu edelleen kiinnostavan ihmisiä. Olen huomannut, että useimmista on hauskaa kertoa omista luontohavainnoistaan ja päivitellä, miten hassusti joku orava tai talitiainen kerran pihalla käyttäytyi. (Kokeile aloittaa joskus keskustelu kertomalla joku erikoinen luontokokemus - saat varmasti kuulla monta juttua muilta. :-) Biologian opiskelija saa tottua olemaan sukulaisten ja tuttavien kävelevä lajintunnistus- ja luontotietoautomaatti (riippumatta siitä opiskeleeko esimerkiksi ekologiaa vai genetiikkaa :-).

En siis yhtään ihmettele, että Luontoiltaan riittää soittajia. Olisi hauskaa päästä vertailemaan kysymyksiä eri vuosikymmeniltä: ovatko aiheet muuttuneet, tunnetaanko luontoa nykyään paremmin vai huonommin kuin menneinä vuosina? YLE:n sivujen mukaan "monet asiat ja ongelmat toistuvat eri muodoissaan vuodesta toiseen, mutta jokaiseen lähetykseen riittää edelleen aivan uusia, ennen ratkaisemattomia kysymyksiä."

(Olisi myös hauskaa olla kärpäsenä katossa, kun asiantuntijat jälkeenpäin naureskelevat erikoisille tapauksille, joita he väistämättä ovat tällaisessa työssä ehtineet kohdata paljon. Vanhempani esimerkiksi jaksavat kertoa juttua siitä soittajasta, joka ei millään uskonut asiantuntijan sanaa, vaan jäi jankuttamaan vastaan: "Kyllähän minä nyt leppäkertun tunnen, mutta kun sillä ei ole pilkkuja!" Kauri yritti kovasti selittää, että kyseessä taitaa nyt olla joku ihan muu kovakuoriainen...)

Yksi aikakausi on nyt siis päättynyt. Vaan älkää vaipuko murheen alhoon - Luontoilta jatkuu uuden sukupolven voimin! Suuriin saappaisiin astuvat Heidi Kinnunen (ilmeisesti ensimmäisenä naisena), Jaakko Kullberg, Juha Laaksonen, Ari Saura ja Henry Väre, ja juontajan paikan perii Pirkka-Pekka Petelius, joka monipuolisena kaverina on myös ahkera luontoharrastaja. Ensimmäinen uuden joukkueen lähetys kuullaan radiossa 23.1.2008.

Toivotan Luontoillalle menestystä ja pitkää ikää!

_________________________

P.S. Blogivuosi alkoi mukavalla yllätyksellä: sain Tukholmasta kunniamerkin! Nöyrimmät kiitokseni tunnustuksesta, Whatsoever. Piristystä on ilmeisesti lupa myös jakaa eteenpäin blogeille, jotka "tuovat minulle onnellisuutta ja inspiraatiota ja saavat minut tuntemaan iloa blogimaailmasta". Täten siis luovutan kunniamerkin Ankkulille, Sallalle, Metelle, Katille, Somalle, Kuusirannan emännälle, Annulle sekä Mikolle! (Mikä ei tietenkään tarkoita, ettenkö lukisi mielelläni myös muita sivupalkkiin listattuja blogeja :-)

Päivitys 15.1.: Kiitokset huomionosoituksesta nyt siis myös Kirsi-Marialle ja Kuusirannan emännälle. Olenpa oikein otettu!