Aloittelevaa herppiharrastusta

Kevätseurannan vuoden teeman innoittamana olen viime aikoina yrittänyt hieman tutustua Suomen matelijoihin ja sammakkoeläimiin. Pidän itseäni yleisluontoharrastajana, mutta huomaan, että helposti tulee keskityttyä ensisijaisesti lintuihin ja niiden lisäksi kasveihin sekä joihinkin isoihin ja värikkäisiin hyönteisiin, koska niitä on kaikkein helpointa havainnoida.

Sammakoita ja matelijoita tulee havainnoitua vain silloin, jos ne sattumalta osuvat reitilleni. Nyt olen kuitenkin lukenut, että niitäkin voi ihan oikeasti harrastaa, ja käydä "bongailemassa" kuten lintujakin. Voi ryhtyä herppiharrastajaksi ja käydä herppiretkillä. Sana "herppi" tulee herpetologiasta, joka on matelijoita ja sammakkoeläimiä tutkiva tiede. Suomessa on herpetologinen yhdistyskin.

En ole vielä oppinut, miten voisin erityisesti etsiä ja löytää herppejä. Tiedän, että kyyt pitävät aurinkoisista rinteistä ja sisiliskot esimerkiksi kivikoista, joissa on lämmittelypaikkoja ja koloja piiloiksi. Tiedän, että sammakkoeläimet kokoontuvat keväisin kutemaan erilaisiin lammikoihin. Mutta ilmeisesti minun silmiini hyvältä näyttävät paikat eivät olekaan hyviä herppien mielestä, sillä edelleen näen itse eläimiä vain sattumankaupalla tai toisten antamien tietojen perusteella. Kevään ensimmäinen (ja tähän saakka ainoa) sammakko löytyi ulkoilumetsästä polun vierestä, yksi sisilisko vilisti rantaheinikossa ja toinen oksan päällä lehtometsässä. Rupikonnien (kuvassa) ja sammakoiden kutulammille tiesin mennä, koska joku muu oli löytänyt ne ensin. (Sammakonkutua en ole spontaanisti löytänyt pitkään aikaan, miksiköhän sitä näkyi lapsena paljon enemmän?) Sammakkolammella tiesin olla silmä tarkkana ja onnistuinkin näkemään yhden luvatuista vesiliskoista. Tätä ennen olen nähnyt kaksi vesiliskoa, molemmat ihan sattumalta ja mielestäni epätyypillisissä paikoissa. Vaskitsan olen nähnyt kahdesti, kerran hakkuuaukealla ja toisen tällä viikolla mökillä, kun se ilmestyi kuin tyhjästä keskelle avointa nurmikkoa ja hävisi kuin ilmaan sen alle. Se, että joku osaa mennä ulos, etsiä herppejä ja löytääkin niitä, on minulle vielä suuri mysteeri.

Suomessa elää kymmenen lajia herppejä (kymmenen pistettä sille, joka osaa luetella ne kaikki), mikä on varsin vähän (esim. lintuja on tavattu sentään 450 eri lajia). Kun muistaa, että matelijat ja sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, ja niiden elämä on monella tapaa riippuvainen auringon lämmöstä, on oikeastaan hurjaa että niitä tavataan täällä niinkin monta lajia. Esimerkiksi neljä viidestä matelijalajistamme on sopeutunut siten, että naaras hautoo munat sisällään, vain rantakäärme munii munansa. Silti ainakin sammakoita ja sisiliskoja tavataan jopa pohjoisimmassa Lapissa.

Suomen herppilajisto on jännittävä, ainakin jos siihen ei ole aikaisemmin tutustunut. Viidestä matelijalajista kolme on käärmeitä ja kaksi liskoja. Käärmeitä ovat tutut kyy ja rantakäärme sekä kangaskäärme, jota tavataan harvinaisena Ahvenanmaalla. Liskoja ovat sisilisko ja vaskitsa, joka jalattomana muistuttaa enemmän käärmettä kuin liskoa. Vaskitsa on kuitenkin liian kömpelö käärmeeksi, mutta osaa toisaalta pudottaa häntänsä kuin sisilisko.

Sammakkoeläimiäkin meillä on viisi lajia. Sammakon näköisiä sammakoita on kolme: rupikonna, "tavallinen" sammakko ja viitasammakko. Rupikonna on helppo tunnistaa, mutta sammakko ja viitasammakko ovat niin samannäköisiä, että vain harva erottaa ne ulkonäöltä. Viitasammakkokin on kuitenkin ilmeisesti aivan yhtä yleinen kuin tavallinen sammakko, eli jokainen näkemäsi sammakko voi teoriassa olla kumpaa tahansa lajia! Paras tuntomerkki on kuulemma kutuääni: sammakko kurnuttaa ja viitasammakko pulputtaa. Pitäisi päästä harjoittelemaan tunnistusta, vielä en ole onnistunut edes vahingossa kuulemaan kumpaakaan.

Ne viimeiset kaksi sammakkoeläintä ovat salamantereita eli häntäsammakoita, vesilisko ja rupilisko (jotka eivät siis ole liskoja). Vesilisko on pieni ja oikeastaan aika hauskan näköinen. Se on myös ilmeisesti melko yleinen, toisin kuin isompi rupilisko, jota on vain Ahvenanmaalla sekä Itä- ja Kaakkois-Suomessa. (Rupiliskoista oli hyvä artikkeli huhtikuun Suomen Luonnossa.) Näilläkin lajeilla on nyt keväällä kutuaika, ja koiraat koreilevat selkäharjoillaan. Mutta missä niitä pääsisi näkemään?

Oikotietä onneen ei liene olemassa, joten tiedossa on paitsi tiedon etsimistä, myös paljon retkeilyä. Mutta sehän se onkin hauskaa :-)

P.S. Jos olet nähnyt herppejä, ilmoita ne sammakkoeläin- ja matelija-atlakseen. Tämän kevään havaintoja voi ilmoittaa myös Kevätseurantaan. Muista tunnistaa laji, erityisesti sammakoiden osalta!