Reilua jalkapalloa?

Posti toi jokin aika sitten Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen lehden (Työmaana maailma 2006), jossa oli monta artikkelia urheiluvälineiden, etenkin jalkapallojen valmistuksesta. Kuinka moni jalkapalloa potkiva tai lasta harjoituksiin vievä tietää, missä oloissa Suomessakin myytävät pallot on tehty?

Neljä viidestä (80 %) maailmanmarkkinoiden jalkapallosta tulee Pakistanista, ja lopuistakin valtaosa muista kehitysmaista. Jalkapallo koostuu 32 palasta, jotka ommellaan yhteen käsityönä - yksi pallo vaatii noin 700 ommelta. Osaava ompelija ehtii päivässä saada valmiiksi 3-5 palloa, ja koska palkkaa saa valmiiden pallojen, eikä käytetyn ajan mukaan, työpäivät ovat usein yli kymmentuntisia. Silti tavanomainen palkka (noin 26 senttiä päivässä) on liian pieni kunnolliseen toimeentuloon.

Vuosina 1995-1997 maailmalla kohistiin lapsityövoiman käytöstä jalkapallojen (ja muiden urheiluvälineiden) valmistuksessa. Tätä ongelmaa poistamaan syntyi nk. Atlantan sopimus, mutta monien kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen mielestä sopimus on aivan liian suppea, ja palloja tehdään edelleen kohtuuttomissa oloissa. Palkat, työympäristö, yhdistymisvapaus ja terveydenhuolto ovat monesti retuperällä. Ja sopimuksesta huolimatta lapsityövoiman käyttö jatkuu. Joidenkin selvitysten mukaan Intiassa edelleen tuhansia jopa vain 5-12-vuotiaita lapsia ompelee meille jalkapalloja.

Eräs vastaus näihin ongelmiin on reilun kaupan jalkapallo. Tiedättehän reilun kaupan banaanit ja muut elintarvikkeet? Ideana reilussa kaupassa on taata kohtuullinen korvaus työn tekijälle, oli se sitten banaaninviljelyä tai jalkapallon ompelua. Reilusta jalkapallosta ompelija saa jopa 75 % suuremman palkan kuin tavallisesta, ja lisäksi työyhteisölle maksetaan reilun kaupan lisää, jonka voi käyttää esimerkiksi työpaikan olosuhteiden parantamiseen. Järjestelmä takaa myös yhdistymisvapauden, turvalliset työolot, terveydenhuoltopalvelut ja sen, ettei tuotannossa käytetä lapsityövoimaa.

Reilun kaupan jalkapalloja on ollut saatavilla Euroopassa jo useita vuosia, Suomesta niitä myydään ainakin maailmankaupoissa. Pallot eivät ole kalliimpia kuin tavalliset, sillä merkkituotteiden hinnassa on paljon "ilmaa" (tavallisen jalkapallon hinnasta vain noin puoli prosenttia menee ompelijan palkkaan). Tänä keväänä on käynnistetty myös kampanja reilujen jalkapallojen saamiseksi julkisuuteen ja käyttöön Suomen jalkapalloseuroissa.

Reilun kaupan jalkapalloja yritettiin saada käyttöön myös juuri alkaneissa MM-kisoissa Saksassa, mutta FIFA valitsi toimittajaksi Adidas-Salomonin ja perusteli päätöstään mm. sillä, ettei reilun kaupan merkki ulkonäkönsä vuoksi sovi FIFA:n viralliseen palloon...