Toisen kevätseurantaviikonlopun ja kolme viikkoa jatkuneen ennätyslämpimän sään kunniaksi ohjelmassa oli kevään ensimmäinen polkupyöräretki. Lämpötila on täällä ollut jopa toukokuisissa lukemissa viime viikkoina, ja se on näkynyt myös luonnossa. Ennen tätä olin saanut jo pari viikkoa sitten kirjata kevätseurantalomakkeelleni ensihavainnot kiurusta, kottaraisesta ja töyhtöhyypästä. Peipot alkoivat laulaa viime viikolla, ja viimeisen viikon aikana ovat ilahduttaneet myös ensimmäiset naurulokit, punakylkirastaat, leskenlehdet ja jopa västäräkit. Kaikki nämä ovat hurjasti edellä aikataulusta, ainakin viime vuoteen verrattuna, jolloin maaliskuu oli hyvin talvinen. En tainnut silloin tehdä maaliskuun puolella vielä yhtään kevätseurantamerkintää.
Matkan aikana tuli ainakin selväksi, että leskenlehdet (kuvassa) ovat huomanneet kevään tulleen - niitä oli tasaisesti joka pientareella, yhteensä varmaan yli sata. Joitain nokkosperhosia pyöri niiden ympärillä. Muistelen, että joitakin vuosia sitten puhuttiin nokkosperhosen taantuneen voimakkaasti, ja minäkin näin silloin yleensä enemmän neito- kuin nokkosperhosia. Tänään nokkosperhosia osui reitille muutama, mutta mitään muita lajeja ei näkynyt. Kuulemma laji on toipumassa taantumastaan.
Linnuilla oli myös kevättä rinnassa. Laulavia peippoja kuului useita, ja töyhtöhyypät, kiurut ja naurulokit pitivät meteliä pelloilla. Ilokseni myös muutama västäräkki ja tavi olivat saapuneet. Kasvien osalta leskenlehdet jäivät ainoaksi havainnoksi, sillä kukkivaa sinivuokkoa ei löytynyt, vaikka yritys oli kova. Täytyypä mennä kuitenkin viikon päästä katsomaan uudestaan muutamaa paikkaa, jossa oli runsaasti lehtiä. Ellei sitten takatalvi yllätä - ensi viikolle on luvattu jo vähän viileämpää, sellaista normaalimpaa alkukevään säätä. Vähän mietityttää, miten leskenlehtien ja nokkosperhosten käy, jos kylmä ja lumi vielä yllättävät. Toisaalta, eivätköhän nämä aikaisen kevään lajit ole sopeutuneet siihen, että keväät ovat usein oikullisia.
Retki päättyi mukaville jäätelöostoksille. Pyöräiltyä tuli vajaat kymmenen kilometriä, mikä on näin kylmiltään ihan hyvä suoritus. Aikaa kului tosin yli neljä tuntia, sillä tottahan luontoretkellä pitää pysähtyä kiikaroimaan lintuja ja tarkastelemaan ynnä kuvaamaan leskenlehtiä joka mutkassa :)
2 kommenttia:
Mustavuoressa oli muutama kukkiva sinivuokko 1.4.
Hienoa, itse löysin ensimmäiseni vasta viime perjantaina. Olivat varmaan sulkeutuneet uudelleen, kun tuli viileämpi keli. Mustavuoressa täytyykin muistaa pistäytyä, kunhan valko- ja keltavuokotkin pääsevät vauhtiin!
Lähetä kommentti