Viime perjantain autoton päivä jätti jälkeensä ristiriitaisia ajatuksia. Idea on toisaalta hieno, mutta toteutus jälleen kerran ontuva. Ainakin pääkaupunkiseudulla, missä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, autottoman päivän vietto tuntui lähinnä näpertelyltä. Ainoastaan Helsingissä päivä oli huomioitu millään tavalla, Espoossa ja Vantaalla ei tietääkseni ainakaan kaupunkien toimesta järjestetty mitään, mikä olisi kannustanut jättämään auton kotiin.
Ainoat konkreettiset teot kaupunkien taholta olivat bussilippujen tarjoushinnat ja muutaman Helsingin keskustan kadun merkitseminen pihakatualueeksi. Kuulostaa hyvältä, mutta tarkennuksessa määriteltiin näin: "Alueen läpiajo on kielletty, mutta ajo tonteille, pysäköintilaitoksiin, asukaspysäköintipaikoille ja huoltoajo alueelle on sallittu merkittyjä reittejä pitkin." Monikohan auto normaalia vähemmän noita katuja pitkin lopulta ajoi? Ja moniko niistä ajoi pysäköintilaitoksiin? Autottomana päivänä?
Julkisen liikenteen tarjoushinnat olivat sentään mukavat: aikuisten lippu eurolla, lasten 50 sentillä. Samat hinnat koskivat myös seutuliikennettä (eli myös Espoota ja Vantaata), mikä oli positiivista. Lipun voimassaolo- eli vaihtoaika oli kuitenkin normaali. Jos oikeasti haluttaisiin kannustaa kokeilemaan joukkoliikennettä yhtenä päivänä, olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin. Samalla tarjouslipulla voisi matkustaa koko päivän, tai koko päivä voisi olla peräti maksuton. Tietysti myös kalustoa pitäisi olla enemmän, jotteivät joukkoliikennettä kokeilevat saa ensivaikutelmaa täyteen ahdetuista, hikisistä junista ja busseista. Myönnetään, tämä on utopiaa rahan ja henkilöstön puutteessa, mutta silti - näin sen pitäisi toimia.
Utopia jatkuu: kaupunkien keskustojen, eli sellaisten alueiden, jonne varmasti pääsee joka puolelta joukkoliikenteellä, pitäisi oikeasti olla suljettuja autoilta. Invaliikenne yms. olisi toki tarvittaessa mahdollista, mutta muuten alueelle ajamisen pitäisi vaatia jotain erityisponnistusta, esim. luvan hankkimista. Kuulemma Brysselissä kaupunkin katuja oli suljettu liikenteeltä jopa 10 kilometrin säteellä keskustasta.
Tai oikeastaan: jos joukkoliikennettä ja pyöräilyä oikeasti haluttaisiin edistää, pitäisi unohtaa autottoman päivän näpertely, ja tukea autottomuutta joka päivä. Joukkoliikenne houkuttelevaksi, reittiverkko ja aikataulut kattaviksi, vetävät bussikaistat, hinnat alas. Pyöräily palkitsevaksi, hyviä pyörätiereitistöjä, liikennesäännöt pyöriä (autojen kustannuksella) suosiviksi, työsuhdepolkupyöriin mukaan kypärät ja vuosihuollot, turvallisia ja tilavia pyöränsäilytyspaikkoja. Yksityisautoilun ei pitäisi kaupungissa olla oletusarvo, vaan vähemmistö. Kauppakeskusten ei pitäisi kehuskella parkkipaikkojen lukumäärällä, vaan hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä, polkupyörätiloilla ja kotiinkuljetuspalveluilla.
Älköön kukaan lukija kokeko tätä hyökkäyksenä kaikkia autoilijoita vastaan. Tiedän varsin hyvin, että henkilöautoja tarvitaan, ja että on paljon tilanteita, joista ei selviä joukkoliikenteellä. Mutta kaupungeissa suurinta osaa matkoista ei tarvitse tehdä omalla autolla, jos joukkoliikenne toimii hyvin ja/tai pyöräilylle on järkevät edellytykset. Tarvitaan vain aitoa tahtoa tehdä asioille jotain. Nykyisiltä päättäjiltä (joista suurin osa kai autoilee?) se tahto näyttää puuttuvan.
Tulipa hieman negatiivinen kirjoitus. Vastapainoksi todettakoon, että eilen tavoiteltiin syyskuun lämpöennätyksiä pitkin eteläistä Suomea. Ellei se sitten ole merkki ilmaston lämpenemisestä...
5 kommenttia:
Hyvin pohdit autottoma(ie)n päivä(ie)n houkuttelevaksi tekemistä. Minullaon auto hankalia matkoja varten mutta käytän paljon Helsingin julkisia. Joketilinjasta ei ole apua koska se lisää yhden vaihdon hankaliin matkoihin jos ei asu sen reitin varrella (kuten minä). Autoton päivä on miielestäni juuri näpertelyä mutta toisaalta kiinnittää asiaan huomiota. En hyödy halvista lipuista koska minulla on aikaaa matkakortissani. Tämähän kannattaa jos käyttää julkisia paljon/usein. Keskustaan en lähde autolla ruuhkien takia, siis en halua ajaa ruuhkassa, ja siksikin että sinne pääsee niin helposti julkisilla. Metro on nopea kulkuneuvo silloin kun matka osuu Itä-Helsinkiin. Lisää metro/raidelinjoja !
Enpä minäkään ole yleensä hyötynyt tarjouslipuista samasta syystä. Tällä kertaa matkakortissani ei kuitenkaan ollut kautta ladattuna, joten pääsin neljä kertaa päivän aikana ostamaan halvan bussilipun. Oli kyllä ihan kivaa :) Mutta kaikkina aiempina vuosina olen harmitellut, kun ei meille kausikorttilaisille ole tarjottu mitään etuja. Esim. se päivän mittainen vaihtoaika kelpaisi kyllä. Mutta me emme taidakaan olla kohderyhmä, vaan juuri ne kausikortittomat, jotka eivät joukkoliikennettä käytä.
Jokerilinja on hyvä avaus poikittaisliikenteeseen, mutta siinä on vielä hurjasti kehittämisen varaa. Keskustaan päin linjoja ja raiteita on sentään ihan mukavasti. Kun saataisiin vielä se länsimetro :)
Ehkä autottomuutta olisi helpompi edistää, jos keskustan rakennukset jotenkin dramaattisesti kärsisivät liiasta liikenteestä, kuten esim. täällä Italiassa, jossa vanhat keskustat on kävelykeskustoja kulttuurisyistä(ja siksi ettei autot vaan yksinkertaisesti mahdu vanhoille , kapeille kaduille). Onhan se vanha totuus, että materiaalinen vahinko on aina pahempi uhka kuin esim. terveysvaarat, saatikka ilman laadun heikkeneminen tai muut yleiset ympäristötekijät...
Joka päivä tuntuu olevan jokin teemapäivä. Ympäristöön liittyvät ovat usein jo nimeltäänkin negatiivisia: Autoton Päivä, Älä Osta Mitään-päivä. Ympäristön suojelu on sormen heristelyä ja yritystä syyllistää tavallisia ihmisiä? Uskoisin että tämä tie on kuljettu loppuun. Ketään ei kiinnosta. Kaupunki- ja kulutusteemoihin pitää rakentaa paljon positiivisempaa sisältöä, ja ne pitää markkinoida kohdeyleisölle toisin keinoin. Tiedän toki, että on helpompi lausua tällaisia pitämisiä kuin itseasiassa onnistua tekemään niin. Mutta kampanjointi ei saisi rutinoitua saman vuosittaisen teemapäivän uusinnoiksi.
Niinpä niin Matti, kun vain keksisi sen viisasten kiven, jolla kulloisenkin asiansa saisi markkinoitua suurelle yleisölle. Ihmisten huomiosta kilpailee niin kovin moni asia, ja jos sellaisen takuuvarman keinon joku keksisi, kaikki ottaisivat sen niin nopeasti käyttöön, että se menettäisi tehonsa. Niin pitkään kun ei parempaa keksi, on tyydyttävä siihen mitä on. Jos jollain on hyviä ideoita maailman pelastamiseen, olen kuulolla.
(Ihan oikeasti olen siis kiinnostunut, jos jollain on ajatuksia siitä, minkälaisilla keinoilla esim. jotain ympäristönsuojelukampanjaa kannattaisi lähteä tekemään. Antaa tulla!)
Lähetä kommentti