Lemmikeiksi myydään nykyään monenlaisia eläimiä. Asteikon perinteisimpiä ovat koirat ja hamsterit, tuoreempia tuttavuuksia esimerkiksi gerbiilit, sammakot ja eksoottiset linnut. Erikoisista eläimistä pitävä voi hankkia kotiinsa vaikka kääpiösiilin, kameleontin tai skorpionin. Lieveilmiöitä aina löytyy, mutta useimmat kasvattajat ja eläinkaupat pyrkivät käsittääkseni aina varmistamaan, että eläin saa uudessa kodissaan asianmukaista hoitoa. Mukaan annetaan hoito-ohjeet ja paljon tietoa eläimen käyttäytymisestä.
Lelujakin saa nykyään monenlaisia. Monet lapset pitävät eläimistä, ja lemmikinomistajaa voi leikkiä helposti hoitamalla vaikka lelukoiraa tai -kissaa. Uudempia keksintöjä ovat virtuaalilemmikit, jotka reagoivat hoitajansa tekemisiin. Huonolla hoidolla "lemmikki" saattaa kuolla, mutta vaikka tilalle saa uuden, en usko sen opettavan lapsia vastuuttomiksi. Kyllä he erottavat leikin todesta.
Mitä saadaan, jos yhdistetään elävä eläin ja lelu? Näin tänään kaksi sellaista tuotetta. Ensimmäinen oli muurahaiskammio, johon ohjeiden mukaan laitetaan ulkoa kerättyjä muurahaisia, ja katsotaan kun ne kaivavat kammiossa olevaan läpinäkyvään aineeseen käytäviä. Hauskaa ja opettavaista, eikös? Hoito-ohjeena oli, että kammion kantta on muistettava raottaa välillä, että muurahaiset saavat happea. Lopuksi todettiin, että kun muurahaiset kuolevat, ne voi noukkia pinseteillä ulos ja hakea sitten ulkoa uudet. Tähän leluun sai ostaa myös lisäosan: lampun, jolla kammion voi valaista näyttävän näköiseksi.
Toinen tuote oli pidemmälle kehitetty: siinä eläimet sisältyivät lelun hintaan. Pakkauksessa oli pieni (n. 25x25x25 cm) muoviastia, ja sen sisällä värikäs "muovimaisema". Astia täytetään vedellä, jolloin siitä tulee akvaario. Vedestä ja akvaarion sijoittelusta annettiin tarkat ohjeet. Pakkauksessa on myös "esihistoriallisen vesiliskon" ("prehistoric aquasaurus") munia, jotka laitetaan akvaarioon kasvamaan. Kun niistä kuoriutuu poikasia, niitä voi ruokkia mukana tulevilla pelleteillä. Ruokinnastakin annettiin ohjeita, ja lopuksi todettiin, että kun eläimet aikanaan kuolevat, niitä voi kasvattaa lisää jäljellejääneistä munista.
Mitä helk...?! En ollut uskoa silmiäni.
Kumpikin pakkaus oli selvästi lelu: värikkäästi kuvitettu ja huutomerkkilausein tehostettu, lapsiin vetoava pahvipaketti. Siitä en ollut yllättynyt, että niiden alkuperäiskielenä oli englanti, ja suomenkielinen ohje (sellainen sentään oli) oli paperilla teipattuna paketin taakse.
Ilmeisesti näiden tuotteiden markkinoija ei ole tullut ajatelleeksi, että niin "alkeellisia" kuin selkärangattomat ovatkin, nekin ovat eläviä eläimiä eivätkä leluja. Muurahaisille ei annettu käytännössä minkäänlaisia hoito-ohjeita, eli ideana on ottaa niistä irti viihdykettä kunnes ne kuolevat nälkään. Siitä toisesta ei kerrottu edes, mikä eläin on kyseessä! (Kuvan perusteella se näytti molukkiravulta, mikä on hyvin kaukana mistään "sauruksesta". Miten suureksi se kasvaa? Miten kauan se elää? Mitä muuta se tarvitsee kuin akvaarion ja ruokaa? Mitä se ruoka on?)
Mitä tällainen tuote opettaa lapsille? Että pikkueläimet voi rinnastaa leluihin?
1 kommentti:
Ihan samalla tavalla minä järkytyin bahrainilaisesta tavasta kohdella eläviä eläimiä sisustuselementteinä. Akvaariokaloja myytiin isojen viinilasien näköisissä maljoissa, pohjalla vähän muovisia värikkäitä kiviä, vähän vettä ja yksi värikäs kala.
Tai 10x10x10 sentin kokoisissa lasisisaa kynttilälyhdyissä, joihin mahtui niin vähän vettä, että kala tuskin mahtui sinne. Olivat meinaan isoja. Siis kalat, ei astia. Just sen näköinen asetelma, joka on kätsy ja kiva laittaa vaikka sivupöydälle koristeeksi.
Yksi perhe oli kaupassa juuri ostamassa kalaa, ja meinasin huutaa että älkää hullut ostako! Olisi pitänyt.
Lähetä kommentti