RKTL:n keräämien metsästäjien omien ilmoitusten mukaan Suomessa ammutaan vuosittain keskimäärin 16 600 heinätavia.
Mitäh?
Kirjoitin tästä mahdottomasta yhtälöstä aikaisemminkin, ja asian nosti taas esille Suomen Luonto -lehti (8/08). Toki heinätaviparit tuottavat poikasia, joten metsästysaikana kanta on suurempi kuin pesivien parien määrä. Mutta kuten aiemmin hahmottelin: vaikka Suomen kaikki heinätaviparit tuottaisivat kymmenen poikasta, jotka kaikki säilyisivät hengissä syksyyn, syyskannasta ammuttaisiin vuosittain puolet?
Jokin siis mättää.
Vaihtoehto 1. Suomessa on paljon enemmän heinätaveja kuin luullaan.
En pidä tätä uskottavana, sillä vaikka kannanarvion haarukka on suuri, Suomen lintukantojen arviointien tausta-aineisto on maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa, ja arviot ovat kestävällä tieteellisellä pohjalla. Tärkein syy suureen haarukkaan on todennäköisesti se, että kannan koko todellakin vaihtelee paljon.
Vaihtoehto 2. Kannanarviot ovat kunnossa, mutta heinätavit todellakin tuottavat suuria määriä hyvin selviytyviä poikasia, joten saalista riittää.
Tämä on vielä epäuskottavampi teoria kuin edellinen, paitsi biologisten perusasioiden takia (kaikki parit eivät lisäänny, kaikki eivät tuota huippumäärää jälkeläisiä, jälkeläisistä vain osa selviytyy), myös siksi ettei mikään kanta kestä 50 % vuosittaista verotusta romahtamatta. Lisäksi heinätavien muutto alkaa jo heinäkuussa ja syyskuussa lähtevät viimeisetkin, kun taas metsästysaika alkaa vasta elokuun loppupuoliskolla. Eli kiire tulisi ampua moinen määrä, vaikka lintuja olisikin paljon.
Vaihtoehto 3. Metsästäjien ilmoittamat luvut ovat pielessä.
Tämä on ikävä kyllä todennäköisin näistä kolmesta. Mutta miksi näin olisi? Suomen Luonto kirjoittaa:
Ristiriitaan on haettu selityksiä tunnistusvirheistä, huolimattomasti täytetyistä saalislomakkeista ja tilastoinnista; ammuttujen lintujen määrä kysytään vain osalta metsästäjiä.
Ensimmäinen mahdollisuus on pelottava: jos metsästäjät eivät tiedä mitä ampuvat, on syytä olla todella huolissaan. Mitä lintuja onkaan ammuttu heinätaveina? Voiko mihinkään saalistilastoihin luottaa?
Tilastoinnin virheet voisivat selittää harhan, mutta sekin olisi ikävää, sillä siinä tapauksessa kaikki samalla menetelmällä kerätyt saalistilastot ovat todennäköisesti systemaattisesti virheellisiä ja siksi käyttökelvottomia.
Keskimmäinen hypoteesi, lomakkeen täyttövirhe, on melkeinpä toivottavin. Kuten lehti kirjoittaa:
Tarkkojen siipinäytetutkimusten mukaan metsästäjät saavat todellisuudessa saaliiksi vuodessa noin tuhat heinätavia. (...) On epäilty, että suurin osa "heinätaveista" on sinisorsia, joista käytetään myös heinäsorsa-nimeä.(lainausmerkit allekirjoittaneen)
Tässä tapauksessa suurin harmi on vain heinätavien ja sinisorsien saalistilaston vääristyneisyys - heinätavit itse eivät oikeasti ole hätää kärsimässä, vaikka saalistilastosta voisi niin päätellä. Tosin tämäkin aiheuttaa hieman huolta. Osa virhemerkinnöistä johtuu varmasti puhtaasta huolimattomuudesta, mutta silti merkittävä osa lomakkeen täyttäjistä ei ilmeisesti tiedä, että on olemassa lintu nimeltä heinätavi, joka ei ole sama asia kuin heinäsorsa. Mitä tämä kertoo metsästäjien lajintuntemuksesta tai heidän saamastaan koulutuksesta?
Olisin erittäin kiinnostunut asiaa paremmin tuntevien kommenteista.
By J. M. Garg, published with Creative Commons -licence (left)
Tässä vertailun vuoksi heinätavi (vas.) ja sinisorsa (oik.). Kuvat esittävät juhlapukuisia koiraita, mikä on tietenkin harhaanjohtavaa, koska puolet linnuista on toki naaraita, ja lisäksi metsästysajan alkaessa suurin osa sorsakoiraista on vielä nk. eklipsipuvussa, joka muistuttaa paljon naaraan asua. En ole lainkaan tutustunut sorsalintujen metsästykseen, joten heinätavi-mysteerin lisäksi olen ihmetellyt, miten metsästäjät ylipäänsä pystyvät tunnistamaan sorsalinnut lajilleen (ennen ampumista) - naaraspukuiset sorsathan ovat kaikki kovin samannäköisiä. Itselläni on usein vaikeuksia tunnistaa niitä, vaikka käytössä olisi kaukoputkikin.
14 kommenttia:
Lintuharrastajana ja ex-metsästäjänä rohkenen sanoa, että vain murto-osa metsästäjistä tunnistaa syyspukuisen heinätavin.
Sitä pelkäänkin. Mitähän he sitten ampuvat ja millä tunnistusperusteilla?
Vesilintuja ammutaan paljon ilta- ja aamuhämärissä. Taivasta vasten näkyy pelkkä siluetti, josta oikeat ornitkaan eivät pysty erottamaan tavia ja heinätavia.
Arvioni koski jo ammuttuja lintuja.
Eivätkö metsästyssäännöt kuitenkin teoriassa edellytä linnun tunnistamista etukäteen? Onko vesilintumetsästys säännöistä huolimatta todellisuudessa "hakuammuntaa"? Onko hämärissä ampuminen sallittua?
Entä osaatko arvioida, miksi niin moni lintu on kuitenkin merkitty heinätaviksi, vaikka lajia ei tunneta edes kädessä?
Ai että onko hämärässä ampuminen sallittua? No on tietysti ja millä sen ylipäätään voisi rajata ja kieltää!
Teoriassa pitäisi tietenkin tunnistaa ammuttava lintulaji, mutta teoria on teoriaa: sorsajahdissa ammutaan "sorsia".
Tuohon viimeiseen kysymykseen en osaa vastata. Ehkä halutaan antaa vaikutelma, että lajit tunnetaan?
Jos kerran laji kuitenkin pitäisi tunnistaa ennen ampumista, eikö hämärässä (=liian vähäinen valo lajin tunnistamiseen) ampuminen riko sääntöjä automaattisesti? Ymmärrän toki, että yleinen käytäntö ei tätä noudata, mutta periaatteessa?
Entä miten näissä olosuhteissa vältetään ei-riistalaji-sorsien ampuminen - ymmärtääkseni harmaasorsa, lapasotka ja uivelo eivät kuulu riistalajeihin (tai ainakaan niille ei annettu metsästysaikaa MKJ:n sivuilla)?
(Huom. En tässä missään vaiheessa ole erityisesti tuominnut vesilintumetsästystä. Minua kuitenkin kiinnostaa tietää miten se käytännössä toimii, jotta ymmärtäisin asiaa paremmin. Kiitos jo tässä vaiheessa arvon anonyymille mielenkiintoisesta keskustelusta!)
Eipä kestä! Kysyt: miten näissä olosuhteissa vältetään ei-riistalaji-sorsien ampuminen?
Ei mitenkään. Metsästäjillä on täysi työ malttaa olla ampumatta sattumalta hollille tulevia ei-vesilintuja.
Siitä tässä kai on kysymys, että tietty toleranssi on päätetty näissä asioissa hyväksyä.
Noin yleisesti ottaen varsinainen salametsästys huolestuttaa minua paljon enemmän kuin nämä sorsajahdin lieveilmiöt. Esimerkiksi poronhoitoalueella tapahtuva suden ja ahman vainoaminen ei jostain syystä kiinnosta luonnonsuojelijoita, poikkeuksena toki WWF.
Minä kysyn vuorostani, mistä arvelet tämän johtuvan?
Mitä metsästäjä sitten tekee huomattuaan, että pahus, tulikin harmaasorsa?
Kysymykseesi: voisin aloittaa kysymällä, mistä päättelet ettei salametsästys kiinnosta. Oletan, että vastaus liittyy siihen, ettei se näy esim. mediassa, koska en tiedä miten tarkasti seuraat eri järjestöjen ilmoittelua. Itsekään en seuraa kattavasti, joten osaan vain arvailla, mutta esitän kolme teoriaa:
-kiinnostaa, mutta aika ei riitä kaikkeen
-kiinnostaa, ja työtä tehdään, mutta sitä on vaikea saada julkisuuteen (tosin, katso esim.
http://www.salakaadotseis.fi/ )
-kiinnostaa, mutta jostain mystisestä syystä ollaan hiljaa.
Näistä tietysti viimeinen on ikävä vaihtoehto, jos se on totta. Se järjestö, jota itse lähimmin seuraan, ei onneksi tietojeni mukaan ole siinä tilanteessa, vaan ennemminkin kakkoskohdassa. En oikein usko, että vaihtoehto "ei kiinnosta" on edes olemassa, ainakaan luonnonsuojelujärjestöillä.
Vähän vaikea eläytyä, kun esimerkkilajisi ovat täällä Lapissa oikeasti harvinaisia.
Jos joku esim. tunnistaa ampuneensa harmaasorsan, varmaankin häpeää hiljaa mielessään. Tuskin kuitenkaan menee poliisilaitokselle tunnustamaan rikostaan. Vai mitä oikein mahdoit ajaa takaa?
Keskeistä kuitenkin on, että harvinaisia sorsia ei tapeta tieten tahtoen (kuten esim. ahmoja), vaan ikään kuin muun toiminnan sivutuotteena varmaankin sen verran kuin niiden osuus kaikista vesilinnuista edellyttää. Eli täällä Lapissa todella vähän, etelässä kaiketi jonkin verran enemmän.
Pitää tarkentaa, että tässä petoasiassa tarkoitin nimenomaan Lappia, en Kainuuta. Esim. Lapin ls-piirin työlistalle suurpetojen suojelu ei ole kuulunut moniin vuosiin. L-L:n mahdollisesta toiminnasta Lapissa minulla ei ole tietoa, ja Gp puuhailee nykyisin ihan muissa maisemissa.
Positiivista on WWF:n aktiivisuus asiassa. Viittaan 21.10. julkistettuun ahmavetoomukseen, jossa WWF:n lisäksi ovat mukana RKTL, Paliskuntain yhdistys, Metsähallitus ja Lapin rh-piiri. Sll loistaa poissaolollaan.
(tietoa löytyy WWF:n sivuilta)
PS Tiedät varmaankin, miksi Lapin suuret kansallispuistot kuuluvat IUCN:n suojelualueluokituksessa vasta viidenteen kategoriaan.
Jep, nuo ei-riista-sorsat taitavat kaikki (onneksi) olla harvinaisenpuoleisia, joten niitä ei kaikella todennäköisyydellä jää kovin paljoa vahinkosaaliiksi. Mutta juuri tuota hain - koetaanko tuommoinen pikkurikkeeksi, vai vaivaako omatunto? Miten "suuri" virheen pitäisi olla, että oma tai yhteisön paine ajaisi tunnustamaan - jos ampuisi vahingossa vaikka punakaulahanhen? Enhän toki itsekään kävele ilmoittamaan, että tuli käveltyä punaisia päin, mutta jos ajan jonkun yli autolla, soittaisin kyllä itse poliisin paikalle.
SLL:n Lapin piirin toiminnasta en valitettavasti tiedä mitään. Mikset kysyisi heiltä suoraan?
Viimeiseen kysymykseen en tiedä vastausta. Kerro toki!
Omatunto vaivaa tässä asiassa ihan varmasti, jos ampujalla sellainen sattuu olemaan. Aika monilla ihmisillä ilmeisesti ei ole.
Yhteisö ei hevillä paljasta omiaan. Aivan sama se on poromiehilläkin: lynksaajat kyllä tiedetään, mutta ilmiantoja on turha odottaa.
Olin tässä petoasiassa vain utelias kuulemaan, mitä etelän luonnonsuojelija asiasta ajatttelee.
Vastaus hieman pelkistäen: ylilaidunnus ja petoviha.
PS Vielä tuosta vesilintuasiasta sen verran, että kun suoritin metsästäjätutkinnon 90-luvun alussa, tunnistettavat vesilinnut olivat juhlapukuisia niin kuin sinulla noissa kuvissa. Silti tunnistusosio tuntui tekevän tiukkaa monille samaan tenttiin osallistuneille. Uskomatonta, mutta totta.
Jos tunnistettavat linnut olisivat syyspukuisia tai saman vuoden poikasia, vaikeampaa olisi ollut minullakin. Ja niitähän niiden tunnistettavien periaatteessa pitäisi olla.
Tämänhetkisestä tilanteesta en tiedä, mutta ota sinä selvää ja puutu tarvittaessa asiaan.
Kiitän keskustelusta ja toivotan kaikkea hyvää!
Kuin myös, kiitos samoin!
Lohduttavaa on se, että Suomen tilanne on onneksi kaukana esimerkiksi Maltasta, jossa ammutaan sumeilematta kaikkea mikä liikkuu. Tämän tuloksena koko valtiossa on vain 16 pesivää lintulajia...
Etsiskelin tietoa taviokuurnasta ("nimen etymologia epäselvä":) ja törmäsin ilokseni tähän blogiin. Hauskaa!
Veikkaan, että heinätaviasiassa sotkeutuvat nimet: niin monelle sinisorsa on "heinäri" eikä lomakkeiden täyttö varmaan kaikkia metsämiehiä kamalasti kiinnosta.
Mitä parhainta uutta vuotta.
Tervetuloa, kiitos kommentista ja sitä samaa! :)
Lähetä kommentti